VÄRIPIGMENTIT
Väripigmentiksi kutsutaan värillistä, mustaa, valkoista tai fluorisoivaa kiinteää jauhetta, joka ei liukene käytettyyn sideaineeseen tai reagoi sen kanssa kemiallisesti. Väripigmenttien lisäksi väriaineina käytetään liukoisia väriaineita. Pigmentit antavat maalille värin ja peittokyvyn. Lisäksi maaleissa pigmentti voi parantaa maalin sivelyominaisuuksia, kovuutta, lisätä käyttöikää tai estää korroosiota.
Väripigmenttien partikkelikoko vaihtelee 0,01m :stä 1,0m :n. Kaikki tietyn maalin pigmentit eivät kuitenkaan ole saman kokoisia. Muodoltaan pigmentit voivat olla pallomaisia, neulamaisia tai kuutiomaisia. Pigmentti voidaan lisätä maaliin kuivana jauheena, veteen sekoitettuna tai öljymäisenä pastana. Kotimaalari saa Suomessa maaliinsa halutunlaisen värin maalikaupassa, kun väripasta yhdistetään värittömään tai valkoiseen perusmaaliin.
Valkoisista väripigmenteistä yleisin on titaanidioksidi Tio2. Muita valkoisia pigmenttejä ovat lyijyvalkoinen ja sinkkivalkoinen eli sinkkioksidi ZnO. Lyijyvalkoinen on kuitenkin myrkyllistä ja sen käyttö onkin Suomessa kielletty historiallisia kohteita lukuun ottamatta. Sinkkivalkoista käytetään pieniä määriä, mutta sekin on haitallinen ympäristölle ja suurina määrinä myös ihmiselle.
Punaisia pigmenttejä ovat luonnosta saatavat rautaoksidit. Epäpuhtauksien takia pigmentin väri vaihtelee alueittain. Rautaoksideja valmistetaan myös synteettisesti ja tällöin saadaan juuri halutunlaisia värisävyjä lohenpunaisesta violettiin. Muita epäorgaanisia punaisia väriaineita ovat molybdaattioranssi ja kadmiumpunainen, mutta niitä ei juuri käytetä niiden myrkyllisyyden takia.
Keltaista saadaan luonnon keltaisista rautaoksideista, joita ovat esimerkiksi okra ja sienna. Keltaisia rautaoksideja voidaan valmistaa myös keinotekoisesti ja siten saadaan värisävyjä vaaleankeltaisesta oranssiin. Kemiallisesti keltainen rautaoksidi on kidevedellistä punaista rautaoksidia. Kuumennettaessa keltaisesta rautaoksidista poistuu vettä ja se muuttuu punaiseksi. Lyijykromaattikeltaiset sisältävät lyijykromaattia ja lyijysulfaattia. Myrkyllisyyden takia niiden käyttöä ollaan vähentämässä. Vismuttivanadaatti, nikkelititanaatti ja kromititanaatti ovat myös keltaisia pigmenttejä.
Vihreitä pigmenttejä ovat sävyltään puhtaat kobolttivihreät ja armeijan naamiointimaalina käyttämä likaisen vihreä kromioksidivihreä.
Sinisiä pigmenttejä ovat luonnosta saatava ultramariinisininen, joka ei kuitenkaan kestä emäksisiä olosuhteita, preussinsinisenä tunnettu rautasininen, joka ei ole kovin kestävä sekä koboltinsininen.
Mustana pigmenttinä käytetään hiilimustaa, joka on hienojakoista hiiltä. Kaikkein hienojakoisin hiili tuottaa mustimman värisävyn. Rautaoksidimustat eivät ole yhtä peittäviä kuin hiilimustat. Pigmentti muuttuu punaiseksi 150 asteessa. Sen lisäksi mustana väriaineena käytetään spinellimustaa.
Myös hienoksi jauhettua metallia, esimerkiksi alumiinipronssia, kuparipronssia tai lehtikultaa, käytetään pigmenttinä.
Epäorgaanisten pigmenttien lisäksi on olemassa orgaanisia pigmenttejä. Nykyään ne kaikki valmistetaan synteettisesti. Täyspigmenteissä kaikki värihiukkaset ovat samanlaisia. Substraattipigmenteissä väriaine on saostettu ja kiinnitetty väriaineen kantajana l. substraattina toimivan aineen pinnalle.
lisätietoa:
http://www.gsf.fi/esitlyh.htm#pigmentt